Pyörittelin pitkään mielessäni juuri oikeaa nimeä verkkosivulleni. Halusin nimen kuvaavan mahdollisimman hyvin sitä joogaa, jota opetan, ja välittävän sitä, mitä joogan opetuksessani ajattelen välittäväni.
Tunnustelin nimeä mielessäni juoksulenkeillä ja pyöräillessäni kotiin joogatunneilta. Fiilistelin sanoja, jotka nousivat mieleeni. 'Lempeys' - tai 'lempeä' on näistä ensimmäinen. Kun kuvaan opettamaani joogaa, aloitan aina sanoilla: lempeää hathajoogaa. Tässä yhteydessä lempeys tarkoittaa erityisesti sitä, että huomio on lempeässä suhtautumisessa omaan kehoon: kehoa ja lihaksia suostutellaan asanoihin vähitellen. Emme koskaan sukella suoraan syvään päähän, vaan kutakin asanaa valmistellaan huolellisesti ja annetaan kehon opetella sitä rauhassa. Asana muotoutuu sellaiseksi, mikä kehollemme on juuri sillä hetkellä hyvä.
Sana 'lempi' viittaa kuitenkin hieman eri asiaan - rakkauteen, tai omaan suosikkiin. Onko lempijooga siis minun lempi joogaani? Joogasuuntauksia on lukemattomia. Myös hathajoogan nimikkeen alla voi harjoittaa toisistaan varsin paljon poikkeavia suuntauksia. Usein joogan opetuksessa korostetaan, että oppilaan edistymisessä joogan polulla on eduksi keskittyminen johonkin suuntaukseen. Koska joogan opiskelu ja harjoittaminen on elämänmittainen matka, on ymmärrettävää, että tässä etenee syvemmälle, jos malttaa opiskella tiettyä perinnettä.
Kaikille joogasuuntauksille on yhteistä kehon, mielen ja hengityksen yhteistyö. Se, miten tätä yhteyttä harjoitetaan, poikkeaa kuitenkin toisistaan. Olen itse harjoittanut monenlaista joogaa. Lähes joka kerta olen tuntenut, että tämä on juuri sitä, mikä vie minua eteenpäin polullani. Olen myös sitä mieltä, että se itseä puhuttelevin, itselle sopivin ja itselle eniten antava jooga voi vaihdella ajassa.
Olen itse tarvinnut usein voimakkaan fyysistä joogaa, joka pakottaa minut vahvaan keskittymisen tilaan. Toisaalta kaikkina hetkinä haastava fyysisyys ei tunnu oikealta. Silloin kynnys matolle asettumisesta saattaa nousta. Lempeässä hathajoogassa matolle kapuamisen kynnys on mahdollisimman alhaalla. Kun harjoitus lähtee aina omasta tarpeesta, poistuu turhauttava jossittelu "en ehdi kuitenkaan tehdä kunnon harjoitusta", "en juuri nyt jaksaisi tehdä mitään" jne. Voin ajatella tekeväni juuri sen pituisen ja sen laatuisen harjoituksen, kun itselleni sillä hetkellä on hyvä. Jos tunnen itseni väsyneeksi (tai laiskaksi...), harjoitus voi olla selinmakuulla tehtävää hengityksen havainnointia ja sen yhdistämistä rauhallisiin kehon liikkeisiin. Tässä mielessä ajattelen, että 'lempi jooga' kuvaa tätä harjoitusta hyvin: harjoitus muotoutuu lempeästi juuri itselleni sopivaksi.
Pakitan vielä takaisin niihin sanoihin, jotka mieleeni nousivat ajatellessani sivustoni nimeä: Läsnäolo. Energia. Minä. Palautuminen. Ilo. Lempijoogalla haluan välittää tämän kaiken.
